Mäntsälän seurakunta

Blogit

6.9.2017 8.00

Arvokasta varhaiskasvatusta

Kokoonnuimme seurakunnan varhaiskasvatuksen tiimillä koulutuspäiviin elokuun alussa uuden työkauden alkaessa. Vietimme neljä antoisaa päivää yhdessä tärkeiden asioiden äärellä. Pohdimme muuttuvaa toimintaympäristöä ja oman työmme muutoksia. Palasimme perusasioiden ääreen pohtiessamme työmme arvopohjaa ja itseämme kasvattajina.

Monet yritykset haluavat tuoda esille arvojaan nettisivuillaan ja mainonnassaan. Niissä vilahtelevat sanat menestys, tulos, asiakaslähtöisyys, laatu, tehokkuus, luottamus ja rohkeus. Mutta millaisia ovat seurakunnan varhaiskasvatuksen arvot? Moni voinee yhtyä mielipiteeseeni, että seurakunnan toiminnan päätavoite ei voi olla tulos, tehokkuus ja menestys. Pikemminkin päinvastoin.

Me varhaiskasvattajat listasimme toimintamme tärkeiksi arvoiksi ajan, ilon, läsnäolon, rakkauden lapsiin, luottamuksen, yhteistyön, rohkeuden, rehellisyyden, turvallisuuden ja hengellisyyden. Paljon muitakin yksittäisiä asioita nousi esiin. Tärkeitä asioita kaikki! Näistä arvoista käsin me kohtaamme mäntsäläläisiä lapsia ja perheitä päivittäin ja viikoittain. Kerhojen tiimellyksessä se voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että lastenohjaajalla on aikaa kuunnella lapsen tärkeitä asioita ja iloita yhdessä pienistä asioista, kuten kerhotalon ikkunan ohi ajavasta isosta työkoneesta tai hienosta kepistä metsäpolun varrella. Ikävän tai harmituksen kohdatessa ohjaajalla on avoin syli ja sillä hetkellä meneillään ollut tekeminen voi hetkeksi tauota tärkeämmän asian tieltä. Kerhossa lapsella on mahdollisuus olla lapsi, leikkiä, antaa mielikuvituksen lentää. Lastenohjaajalla on myös valmiutta kohdata vanhemmat sekä heidän kysymyksensä ja huolensa rohkeasti tukien. Kaikki tapahtuu tutussa ja turvallisessa toimintaympäristössä omassa tutussa ryhmässä.

Kerhotoiminnassa tärkeänä kulkee mukana hartauselämä ja lapsen hengellisyyden tukeminen. Vanhemmat saavat tukea joskus vaikeanakin koettavaan lapsen kristilliseen kasvatukseen. Yhteisöllisyys kantaa myös vaikeampina hetkinä. Seurakunnan kerhoissa opittu laulu tai kerhorukous muistetaan vielä aikuisenakin. Kerhosta päällimmäisenä kokemuksena mieleen on jäänyt kodinomaisuus, tuttuus, turvallisuus ja oma kerhonohjaaja, jollaista toivotaan omallekin lapselle. Perinteet kannattelevat meitä, kun me kannattelemme perinteitä, sanotaan. Perinteet voivat elää ja muuttua, mutta arvot ovat jotain pysyvämpää, tänäänkin.

Siunattua syksyä!

Piia Muurikainen

varhaiskasvatuksenohjaaja

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja