Mäntsälän seurakunta

Blogi -arkisto

5.4.2017 8.00

Aina askeleen jäljessä

Kun olin pieni, lähikaupungin kirkossa järjestettiin aina pääsiäisen alla Ylös Jerusalemiin -tapahtuma, jossa ihmiset pääsivät draaman keinoin kulkemaan Jeesuksen kärsimystietä, samaan tapaan kuin Mäntsälässäkin useana vuonna järjestetyssä pääsiäisvaelluksessa. Esityksen juju on se, että kulkijat ovat koko ajan muutaman askeleen Jeesusta jäljessä. Hänestä ei näy koko esityksessä sandaalin vilahdustakaan. Getsemanen puutarhaan, ylipapin talon pihalle ja kalliohaudalle saavutaan vasta sen jälkeen, kun kaikki jännittävä on jo tapahtunut. Tapahtumien silminnäkijät ovat paikalla ja kuljettavat kertomusta eteenpäin. Dramaattista ruoskintaa tai ristiinnaulitsemista ei siis nähdä, nähdään vain Pietari, joka itkettynein silmin kertoo kieltäneensä Jeesuksen kolmesti.

Minä ja siskoni tykkäsimme esityksestä hurjasti. Tykkäsimme myös vohveleista, joita myytiin basaarissa lähetystyön hyväksi.

Muutama vuosi sitten päätin tarkistaa, vieläkö Ylös Jerusalemiin kolahtaa. Esitys pyörii nimittäin samassa kirkossa edelleen, on pyörinyt kaikki nämä vuodet. Agitoin mukaan koko pääsiäisenviettoon kokoontuneen perheen. Kaikki oli ennallaan, jopa vohvelirautojen käry. Ja esityksen lumo!

Usein käy niin, että jutut, jotka ovat lapsena olleet upeita, latistuvat aikuisin silmin katsottuina mitättömiksi ja naurettaviksi. Se mökkitontin ”valtavan iso kivi” onkin vaan polven korkuinen... Pääsiäisdraama oli kuitenkin kestänyt aikaa. Huomasin, että mielikuvitustani kiehtoi yhä sama asia kuin silloin lapsena: se, että kaikkea ei näytelty ja selitetty tyhjiin. Minulle jäi tilaa tulkita ja pohtia, mitä tämä minulle merkitsee. Haastaa itseni kysymään, että uskonko, mitä minulle kerrotaan? Näinkö se tapahtui?

Pääsiäisnäytelmän seuraajan osa on itse asiassa samanlainen kuin meidän kristittyjen. Me kuljemme Jeesuksen kärsimystietä aina muutaman askeleen jäljessä, me uskomme toisilta saamamme todistuksen varassa. Me emme voi omin silmin nähdä, mitä silloin tuhansia vuosia sitten tapahtui. Me emme voi vaatia kiistattomia todisteita. Ja silti tyhjä hauta ja pääsiäisen ilo voivat olla totta myös meille, jos me olemme valmiita ottamaan viestin vastaan ja uskomaan.

Sanna Ylä-Jussila

kehitysvammaistyön pastori


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja