Mäntsälän seurakunta

Blogi -arkisto

8.3.2017 8.00

Katumus vie pimeydestä valoon

Pohdimme lasten kanssa katumusta: ”Se on sitä, että haluaisi, ettei ole tehnyt jotain mitä on tehnyt”, ”häpeää jotain mitä on tehnyt”. Näissä ajatuksissa näen syvää viisautta.

 

Vanhassa kristillisyydessä puhuttiin ihmisen kiusauksista, houkutuksista. Asioista, jotka eivät jätä rauhaan, vaikka ihminen tietää ettei niistä seuraa mitään hyvää. Toisinaan kiusaus voi käydä liian suureksi ja ihminen heikoksi. On hyvä, että ihmisen olemisella on rajat. Se, ettei voi saada kaikkea eikä aina toimia omien mielihalujen mukaan, on kaikille siunaukseksi. Välillä on ihanaa hemmotella itseään, mutta omista mielihaluista tinkiminen – kilvoittelu – vahvistaa sisintä.

 

Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Moni ihminen kuitenkin toisinaan toivoo hartaasti, että olisi jättänyt jonkun asian tekemättä. Ihmisen mielenterveyden kannalta on suorastaan välttämätöntä, että hän saa kantaa vastuun myös niistä asioista, jotka eivät kestä päivänvaloa. Pieni lapsikin sen tietää: tehtyään jotain luvatonta hän juoksee usein häpeissään piiloon – aivan kuten Aatami ja Eeva tekivät paratiisissa surullisenkuuluisien tapahtumien jälkeen. 

 

Häpeä on terveellinen ja tarpeellinen tunne. Terve häpeä kertoo vastuunsa tuntevasta, itseään ja toisia sekä Jumalaa kunnioittavasta ihmisestä. Terve häpeä ja katumus eivät nujerra eivätkä alista, vaan vievät ihmistä pimeydestä valoon. Katumus ei ole synkistelyä tai kurjuuden maksimointia, se on vastuun ottamista ja kantamista, itsestä ja lähimmäisestä huolehtimista. Vapahtajamme ei tullut nujertamaan tai nöyryyttämään elämän haavoittamia. Hän sovitti ristillä syntimme, jotta saisimme jokaiseen päiväämme armon, laupeuden ja avun.

 

”Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.” Hepr.4: 15-16

 

Tarja Meijer

lapsityön pappi


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja