Mäntsälän seurakunta

Blogi -arkisto

11.1.2017 8.00

Nimeltä kutsuttu

”Kasteen kirkas vesi on niin kuin lähde pohjaton.” Nämä virren 219 alkusanat löytyvät entisen työ- ja kotikirkkoni Sammonlahden kirkon lasisen kastemaljan reunasta. Niin ikään vesiaiheinen on kirkon nimikin ”Virvoittavien vetten tykö”. Kirkon vihkiryijyssä on puro, jonka yli kulkeva silta yhdistää vihreällä ruoholla seisovat aviopuolisot. Kun ohjasin lasten kirkkokierroksia, käytin ryhmiä usein sekä vihkiryijyn että kastemaljan luona. Silitimme ryijyä ja kokeilimme miltä kastemaljan vesi tuntui. Katselimme alttaritaideteoksen virtaavaa vettä.

 

Raamatussa puhutaan paljon vedestä, eikä ihme, sillä onhan vesi välineenä toisessa sakramenteistamme, kasteessa. Vedestä puhutaan puhdistavana, joka pesee pois kaiken pahan ja likaisen. Vedestä puhutaan virvoittavana, joka antaa voimaa kulkea elämän matkaa. Vedestä puhutaan elämänvoimana; joka juo tätä vettä, ei enää koskaan ole janoinen. Vettä verrataan Jumalan Sanaan.

 

Viime sunnuntai oli kasteen sunnuntai. Ehkäpä siksi, että pieni Jeesus-lapsikin tuotiin pian syntymänsä jälkeen kirkkoon. Kasteessa meidät on otettu seurakunnan jäseniksi, Jumalan lapsiksi, meitä on kutsuttu nimeltä. Kasteeseen liittyy olennaisesti kristillinen kasvatus, se että lapselle kerrotaan mihin uskoon hänet on kastettu. Lasta on tärkeä tuoda kirkkoon, seurakunnan yhteyteen. Kirkossa lapsi saa olla lapsi. Haaveenani on kirkko, johon lapsi olisi aina tervetullut ja sitä kohti olemme tehneet seurakunnassa paljon työtä. Olemme myös saaneet nähdä työmme hedelmiä, kirkossa käy paljon lapsia ja lapsiperheitä. Lapset tuovat jumalanpalvelukseen iloa ja seurakunnan elämään jatkuvuutta. Taivasten valtakunta on lasten kaltaisten.

 

Kasteessa meitä on kutsuttu nimeltä. Ystävät tuntevat meidät nimeltä. Taivaan Isä tuntee nimeltä jokaisen, suuren ja pienen. Kuten pieni lapsi saamme uskoa; Minä olen ihme, minä olen tärkeä, minä olen ihana! Eikö olekin valtavan hienoa!

 

Piia Muurikainen

Lapsityönohjaaja

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi