Blogi -arkisto
Selfieitä ja tykkäyksiä
Joskus Tallinnan vanhassa kaupungissa liikkuessani viihdytän itseäni sillä, että yritän arvata ihmisten kansallisuutta tai edes maanosaa, josta he tulevat. Tunnustan että leikissä on monta heikkoa kohtaa – kuka tahansahan voi olla peräisin mistä tahansa ulkonäöstä riippumatta. Mutta siinä on oma viehätyksensä. En niinkään tarkkaile ihmisten ulkonäköä kuin sitä, kuinka he käyttäytyvät. Erityisesti huomioni kiinnittyy siihen, kuinka monella eri tavalla voi ottaa valokuvia ja poseerata kameralle. On maita, joissa on totuttu tekemään missiposeeraus vaikka sitten verkkareissa ja tennareissa ja iloitaan siitä, että ollaan kuvan keskiössä. Ja on maita, joissa ollaan lähinnä kiusaantuneita kameran osoittamasta huomiosta ja kuvattavan ilme sanoo ”ota nyt nopeasti se kuva...”
Tähän kirjavaan valokuvauskulttuuriin on nyt lisääntynyt
uusi ulottuvuus: selfiekepit. Niitä ei voi yhdistää vain yhteen
kansallisuuteen, ja niitä kantavat mukanaan myös paikalliset. Se on varsin
mielenkiintoinen ilmiö, joka on syntynyt käsi kädessä sosiaalisen median
kanssa. Täällä on sanonta ”sinulla on instagram, olet siis olemassa”. Tarvitsen
siis kuvia itsestäni, jotta voin olla olemassa. Facebook, instagram
jamitänäitänyton ovat luonnollinen jatkumo tässä itsensä tuotteistamisen
kulttuurissa, joka jatkaa voittokulkuaan. Totta, sosiaalinen media on usein
paras foorumi saada äänensä kuuluville. Mutta se on myös monille kanava saada huomiota ja hyväksyntää. Olen
miettinyt, jääkö se tarve muuten tyydyttämättä?
Olen tässä kaikessa mukana, tahdoin tai en, enkä voi edes
esittää ulkopuolista. Silti entisenä syömishäiriöisenä peiliintuijottajana
yritän pitää näkökulman selkeänä ja välillä kysyä: Kumpi on tärkeämpää, se
miltä näytän vai se, millainen olen luonteeltani? Kumpi on tärkeämpää, se,
kuinka moni tykkää minusta netissä vai se, kuinka monen kanssa olen kaveri
tosielämässä? Haluan muistaa, että elämä ei ole kilpailua tykkäyksistä vaan
kilpailua toinen toisensa kunnioittamisessa. Ja kaikkein tärkein kysymys on,
kuinka oppisin katsomaan itseäni ja auttaisin toisiakin katsomaan itseään
Luojan silmin. Uskonko todella todeksi esimerkiksi tämän Jumalan sanan: ”Herra,
Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen
ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee
sinusta.” (Sef.3:17) Uskotko sinä?
Titta Hämäläinen
nimikkolähetti, Viro
Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi