Mäntsälän seurakunta

Blogit

5.7.2017 8.00

Epäreilua armoa?

Tuhlaajapoikakertomus on minulle rakkain raamatunkertomus, koska siitä avautuu aina uusia näköaloja. Tällä kertaa jäin pohtimaan vanhempaa veljeä, joka kärsii sisaruskateudesta. Hän pahoittaa mielensä nuoremman veljensä saamasta kohtelusta. Ei voi olla oikein, että väärin elänyt ja monin tavoin epäkelpo pikkuveli voi palata isän luokse noin vain ja menneet vääryydet unohdetaan. Se suututtaa ja ärsyttää.

Kateus on monelle tuttu tunne. Kateus syntyy usein vaille jäämisen kokemuksesta. Siitä tunteesta, että minulta puuttuu jotain, mitä toisella on. Kateus liittyy vahvasti myös ihmisen tarpeeseen omistaa, saada itselleen jotain mitä toisella on. Vaille jäämisen kokemus synnyttää tunteen siitä, että kateuteni on oikeutettua – minulle kuuluu se jokin, mitä en voi saada. Kateutta tunteva ihminen potee epäreiluutta, epäoikeudenmukaisuutta. Se satuttaa, suututtaa ja vihastuttaa.

Rakentava kateus saa ihmisen tavoittelemaan sitä, mitä kokee olevansa paitsi. Kateus voi siis myös olla kuin positiivinen voima, joka auttaa kurkottamaan tavoitetta kohti. Tuhoava kateus taas rikkoo ihmistä sisäisesti ja joskus myös aivan konkreettisesti ihmisten välisiä suhteita. Tällainen kateus ei synnytä hyvää.

Muistan, miten lapsena veljieni kanssa usein mittasimme viivoittimen kanssa, että kaikki saivat varmasti samankokoisen palan jäätelöä. Oli tärkeää, että kaikki saivat yhtä paljon – ettei ketään suosittu tai toisaalta poljettukaan. Kovin pienistä asioista kateus nosti päätään. Pyrkimys oikeudenmukaisuuteen pienissäkin asioissa on tärkeä ja luovuttamaton periaate, se on jokaisen ihmisen oikeus.

”Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä” (Luuk.15: 20). Miksi näin suuri hyvyys ja armo voi tuntua jopa epäoikeudenmukaiselta? Tuhlaajapojan isän osoittama rakkaus ihastuttaa ja vihastuttaa, sillä niin pyyteetön ja armahtava rakkaus on ihmisille käsittämätöntä. Jumalan armon matematiikka on erilaista, se ei laskelmoi eikä aina miellytä ihmisiä. Jumalan rakkaus on suurempaa, kuin koskaan voimme käsittää. 

Tarja Meijer
varhaiskasvatuksen pappi


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi