Mäntsälän seurakunta

Blogit

23.5.2018 8.00

Jos ei heilaa helluntaina

Teemu Saarinen, vs. kappalainen

Joulu, pääsiäinen, helluntai. Mikä ei kuulu joukkoon? Helluntaista monelle lienee mielessä vain sanonta. Helluntai aiheuttaa harvoissa ryntäystä kauppaan, siivoamista tai ylipäätään sitä, että perhekunta kokoontuisi yhteen syömään sitä juhlistaakseen. Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi vietettävä juhla ei siis monille aiheuta erityisiä väristyksiä, mutta sen sanoma on meille tärkeä, yhtä lailla kuin joulun ja pääsiäisen.

Pyhän Hengen tehtävänä on olla pyhittäjä. Se tarkoittaa, että Pyhä Henki vaikuttaa meissä synnyttäen niin sanottuja Hengen hedelmiä, joita ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä (Gal. 5:22-23). 

Meidän kielessä on myös sana tekopyhä. Se tarkoittaa sitä, että joku esittää pyhempää kuin onkaan. Puheet ja teot eivät kohtaa. Moni puhuu rakkaudesta, mutta teot eivät siltä näytä. Tekopyhyys suututtaa, suututti myös Jeesusta. Jeesus piti fariseuksia tekopyhinä, koska he toteuttivat perinnäissääntöjä, mutta olivat unohtaneet niiden tarkoituksen. Ne olivat annettu ihmistä varten, ei ihmisten pyhyyden mittariksi.

Siksi, jos ajattelemme pyhyyden ja pyhityksen olevan säännöissä pitäytymistä ja kieltäytymistä, olemme menneet vikaan. Säännöillä on oma tehtävänsä tuoda turvallisuutta, mutta ne ovat vain Hengen hedelmien kuori. Niiden alta tulee löytyä mehukas hedelmä, joissa ihminen on tärkein.

Helluntai on myös kirkon syntymäpäivä.  Pääsiäisenä ja meillä erityisesti jouluna parhaimmillaan koettavalla yhteydellä on suora yhteys helluntaihin. Pyhä Henki on se, joka synnyttää iloa ja yhteyttä meidän välillemme. Ne ovat meille Jumalan lahjaa. Niitä lahjoja meillä on tarjolla toivottavasti myös arkena ja seurakunnassa. Toivon, että säännöt eivät estä näkemästä tärkeintä, lähimmäistämme.

Teemu Saarinen

vs. kappalainen


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi