Mäntsälän seurakunta

Blogit

10.1.2018 8.00

Keskellä elämää on Kirkon torni

Heidi Sikiö, vs. nuorisotyönohjaaja

Nuoruuteni suositussa gospel-laulussa lauletaan ”sun ristin luo johtaa askeleeni”, kyseessä on Bass´n Helenin Taisteluni laulu. Tämä laulu soi usein päässäni ja etenkin täällä Mäntsälässä se kirvoittuu korvamadoksi lähes jokainen työpäivä. Mäntsälän kirkko ja sen ristillä varustettu kirkon torni näkyy laajalti. Kun ajelen töihin Lahden suunnalta Mäntsälän pohjoisesta liittymästä, se tervehtii minua puiden takana, kun ajan leirikeskus Ahvikselta kirkon torni pilkottaa aika ajoin puiden yläpuolella, kun työmaalla siirryn Wanhalta seurakuntakeskuksen puolelle, niin pihalla katseeni hakeutuu ylös kirkon tornissa olevaan ristiin. Oikein tarkkaan kun katsoo, niin aivan ristin juurella näkyy tikkaat, semmoiset narutikkaat, joita pitkin tehdään huoltotöitä.

Yhtenä torstai iltana viime syksynä kuljimme nuorten kanssa Wanhalta kirkkoon ja juttelin yhden nuoren miehen kanssa siitä, että koen edelleen oman lapsuuteni kotikirkon Porvoossa kotikirkokseni, vaikken ole Porvoossa asunut yli kymmeneen vuoteen. Tähän ajatukseeni tämä nuori herra totesi minulle kirkon portilla, onhan tää kirkko nyt niinku myös sun kirkko. Häkellyin silloin, mutta hän oli todellakin oikeassa, Mäntsälän kirkosta on tullut mun kirkko.

Minulle tuo korkea kirkon torni risteineen luo turvallisuuden tunnetta, se rauhoittaa mielen ja antaa merkin pysyvyydestä. Kirkko ja sen sanoma Jeesuksesta on seissyt tuolla jo pitkään, risti on merkki jonka luo jokainen saa tulla omien taakkojen ja ilojen kanssa. Mäntsälän kirkon sisätilan korkeus, valoisuus ja alttariseinän maalaukset tuovat rauhan ja levon mielelle.

Kun katselen kirkon tornin juurella roikkuvia tikkaita mieleeni herää kysymyksiä. Minkälaisia huoltotöitä minun suhteeni ristiin tarvitsee, onko minun suhteeni ristin sanomaan millainen, osaanko pysähtyä ja levähtää tuon ristin juurella, päästänkö evankeliumin ilosanoman sydämeeni? Miten voisin antaa nuorille kokemuksen ristin turvasta, jonka luo ”johtaa askeleet” luontevasti osana arkea. Voisinko näin uuden vuoden alkaessa antaa lupauksen hidastamisesta, rauhoittumisesta, opetella kuuntelemaan ja pysähtymään. Antaa aikaa rukoukselle. Antaa tuon kirkon tornin ristin puhutella.

Toivottavasti myös tämä kotikirkon torni voi olla myös sinulle paikka, jonka luo osaat kulkea, ja vaikka et kulkisi kirkon luo niin nostaisit katseesi ylös kirkon torniin ja antaisit rauhan laskeutua sydämeen.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi