Mäntsälän seurakunta

Blogit

24.5.2017 8.00

Kevään katse

Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani. Ei sillä, kyllä tykkään myös kesästä. Eikä talvikaan ole hullumpi ja syksyssäkin on omat puolensa. Silti kevät on paras. Suomen syksy ja talvi muodostavat pitkän pimeän ajanjakson, joka alkaa keväällä vähitellen väistyä. On sanonta kevättä rinnassa. Itselleni se tarkoittaa piristymistä ja siten myös uuden alkua.

Tällä hetkellä mielessäni pyörii ajatus hyväksyvän katseen merkityksestä. Hyväksyvässä katseessa on jotain samaa kuin keväässä. Se loistaa valoa ja alkaa luoda uutta. Niin kuin kevät on lähtölaukaus kesän vehreydelle, voi hyväksyvä katse olla lähtölaukaus ystävyydelle. Tarvitaan auringon valoa ja lämpöä, jotta voi kasvaa uutta. Hyväksyvä katse on kuin tuo aurinko.

Paavali kirjoittaa efesolaiskirjeessä: ”Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.” Meitä jokaista kutsutaan jakamaan valoa ympärillemme. Se valo on tarkoitettu meidän lähimmillemme, rakkaillemme, mutta myös niille, joita emme vielä tunne. Hyväksyvä katse on kaiken alku. Sillä katseella myös Jumala katsoo meitä. Hän kutsuu pimeydestä valoon ja yhä edelleen jakamaan sitä valoa toisillemme. Se ajatus kiteytyy Suvivirren neljännen säkeistön sanoihin:

Oi Jeesus Kristus jalo ja kirkas paisteemme,
sä sydäntemme valo, ain asu luonamme.
Sun rakkautes liekki sytytä rintaamme,
luo meihin uusi mieli, pois poista murheemme.

Teemu Saarinen

Diakoniatyön pastori


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi