Mäntsälän seurakunta

Blogit

17.1.2018 8.00

Kiitos Herralle!

Teemu Saarinen, vs. kappalainen

Oli kaksi naapuria. Toinen syvästi uskovainen, toinen vakaumuksellinen ateisti. Kuten arvata saattaa, välillä heidän kesken tuli pientä kinaa siitä, miten asiat maailmassa makaa. Erityisesti ateistia ärsytti uskovaisen tapa lausahtaa moniin asioihin ”Kiitos Herralle!”. Niinpä hän eräänä päivänä päätti hieman jekuttaa naapuriaan. Hän kävi ostamassa kassillisen ruokaa ja vei sen uskovaisen oven taakse. Sen jälkeen ateisti soitti kelloa ja meni nurkan taakse piiloon. Kun uskovainen avasi oven ja näki ruokakassin, hän huudahti, ”Ruokaa, kiitos Herralle!”. Samassa naapuri hypähti pois nurkan takaa ja naurahti, ”Ha-haa, ei se ollut Herra, vaan minä!”. Uskovainen huudahti entistä kovemmin, ”Kiitos Herralle, että antoi ruokaa ja laittoi vielä ateistin maksamaan sen!”

Vitsissä ei ole mielestäni tarkoitus nauraa sen enempää uskovaiselle kuin ateistille. Tai sitten molemmille. Minusta se tuo hauskalla tavalla esiin, miten eri näkökulmista asioita voimme katsella. Meistä kaikki selittävät maailmaa jollain tavoin. Jotkut uskovat sattumaan, toiset kohtaloon, itse uskon Jumalaan. Minusta se on ja minusta tuntuu, että se on paras selitys kaikkeen. Vastamaan kysymykseen miksi.

Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin, jotka ajattelevat toisin. Paavalikin sanoi jo aikanaan, että puhe rististä kuulostaa hullulta niistä, jotka eivät usko. Uskossani on mukana paljon toivoa, toivetta. Aina, kun en jaksa uskoa, saan toivoa. Vitsin uskovainen kokee saavansa kaiken hyvän Jumalalta. Se on sitä, että elämä on viime kädessä lahja Häneltä. Se on kiinnekohta, joka antaa näkökulman elämään, merkityksen sattuman sijasta. Minulla on Luoja, joka on tarkoittanut minut tällaiseksi kuin olen. Se avaa myös näkemään toisten ihmisten arvon, ainutlaatuisuuden ja merkityksellisyyden. Omassa merkityksellisyydessäni en ole merkittävämpi kuin toinen. Ja siksi sitä ehkä joskus osaa ajatella myös heidän tarpeita ja hyväänsä. Kiitos Herralle!


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi