Mäntsälän seurakunta

Blogit

19.9.2018 8.00

Kirkossa kaikilla aisteilla

Piia Muurikainen, varhaiskasvatuksen ohjaaja

Vierailin loppukesästä eräässä kirkossa. Palvelus oli pitkä, enkä ymmärtänyt aivan kaikkea. Niinpä seurailin lapsia, joita kirkossa oli. Aivan erityisen kaunista oli katsella pientä tyttöä isosiskonsa kanssa. Isosisko talutti pienempäänsä kädestä, he kävivät yhdessä sytyttämässä tuohuksen, kulkivat ympäri kirkkoa katsellen ja tutkien.

Pienemmälle kävi jossain vaiheessa aika pitkäksi, joten he istuivat hetkeksi ja pieni seuraili sormenpäillään taulunkehyksen puisia koukeroita, ihmetteli niitä uudelleen ja uudelleen. Sitten hän huomasi kaulassani roikkuvan nuottiavaimen ja halusi koskettaa sitä. Välillä käytiin taas kävelemässä, vaihdettiin muutama kuiskaus isomman kanssa. Isompi oli ihmeen kärsivällinen.

Kun ehtoollisen aika tuli, pieni vietiin myös nauttimaan ehtoollinen, hän toisti isomman mallista samat ristinmerkit ja askelkuviot. Ja taas hän halusi katsoa riipustani ja pyöritteli siinä olevaa helmeä sormiensa välissä. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta hymy ja katse riittivät muodostamaan yhteyden.

Pienen lapsen käyttäytyminen kirkossa oli liikuttavaa katseltavaa. Hän selvästi viihtyi jumalanpalveluksessa. Mieleeni tulivat taas kerran sanat; ”Sallikaa lasten tulla”. Lapsi ei osannut kaikkea, ei tiennyt, mitä milloinkin piti tehdä ja sanoa, eikä se haitannut mitään. Mutta hän aisti jumalanpalveluksen tunnelmaa kaikilla aisteillaan. Hän eli mukana messussa. Ja puhutteli minua enemmän kuin liturgiat ja papin saarnat.

Miten tärkeää, että lapsi otetaan mukaan kirkkoon. Miten tärkeää, että hän voi kokea jumalanpalveluksen käyttäen kaikkia aistejaan. Miten tärkeää, että hän saa olla kirkossa lapsi ja messu on myös häntä varten. ”Älkää estäkö heitä, sillä heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta”. Aamen.

Piia Muurikainen

varhaiskasvatuksen ohjaaja

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja