Mäntsälän seurakunta

Blogit

8.11.2017 8.00

Mikä on työssäni parasta?

Kaisa Kahra, vs. rippikoulu- ja nuorisotyön pastori

Tätä minulta kysytään aina silloin tällöin. Olen saanut toimia pappina hieman alle vuoden, ja vastaus on pysynyt alusta alkaen samana, vaikka minä ihmisenä ja pappina olen työn ja kutsumukseni myötä kasvanut. Minulle papin työssä parasta on ihmisten kohtaaminen. Olen ollut vuoden töissä Mäntsälän seurakunnassa. Olen kohdannut satoja ihmisiä tässä ajassa. Toiset pidemmissä hetkissä, kuten toimituskeskustelussa, kastejuhlassa, muistotilaisuudessa, rippikoululeirillä, isoskoulutuksessa, nuorten illoissa ja monissa muissa paikoissa. Toiset lyhyemmin tavatessamme virastolla papin päivystyksessä, messussa, kirkkokahveilla, rippikoulun vanhempainillassa ja päivänavauksissa.

Jumalan olemassaolo ei riipu ihmisestä, kun taas papin työ riippuu ihmisestä. Työhöni kuuluu kertoa ihmisille Jumalasta, Jeesuksesta, evankeliumista, armosta ja iankaikkisesta elämästä. Pappina olen ihmistä varten, ihmisen tukena ilon ja surun hetkissä, arjessa ja juhlassa ja antamassa eväitä toisille ihmisille kertoa viestiä Jumalasta eteenpäin. Ja ihmisten kohtaamiseen minut on kutsunut Jumala ja seurakunta.

Työni parhaita puolia on, kun saan olla näkemässä, kuinka rippikoululaiset innostuvat ja isoskoulutettavan silmiin syttyy valo. Kun kuljen omaisen rinnalla vaikeana aikana. Kun saan veisata eri ikäisten kanssa kirkossa. Kun saan jakaa ehtoollista, kun saan pitää päivänavauksen kouluilla, kun järjestän pop-messua seurakuntalaisille. Mutta kuten kaikkeen, myös papin työhön ja kutsumukseen kuuluu ne vaikeat hetket. Vaikeimmat puolet pappina on, kun kuulen uupumuksesta työn ja koulun taakkojen alle, kun omat voimat eivät riitä lohduttamaan, kun väännän säännöistä leirillä nuoren kanssa. Kun oma julistus Kristuksesta ja armosta tuntuu tyhjiltä sanoilta.

Ja sitten, vaikeimpinakin hetkinä ihmiset, seurakuntalaiset ja työkaverit, ovat niitä, jotka nostavat ylös ja kantavat. Kutsun sinua kohtaamaan toisen ihmisen syksyn pimetessä ja talven tullessa. Kutsun sinua olemaan #valoa toiselle ihmiselle, sillä Suomen evankelis-luterilainen kirkko haluaa tänä syksynä Jaa #valoa -kampanjan voimin nostaa esiin toisen huomioimisen tärkeyden ja sen, että aina löytyy joku, joka kuuntelee ja auttaa, kun omat voimat eivät tahdo riittää. Ollaan toisillemme valoina pimeyksien reunoilla ja me olemme seurakunnassa Sinua varten.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja