Mäntsälän seurakunta

Blogit

8.8.2018 8.00

Minä istuin ja Apollos katseli

Päivi Laalo, rovasti

Tänä kesänä on ollut valtava ilo seurata kasvun ihmettä omalla pihamaalla. Olen saanut otsikon sanoin istua ja katsella, kiitollisena ihmetellä ja ihailla. On aina yhtä jännittävää odottaa, miten multaan kätketystä siemenestä kasvaa ensin pieni hento taimi ja vähitellen se vahvistuu ja kasvaa. Moni kasvi on suorastaan riehaantunut tämän kesän lämmöstä, kunhan on saanut myös kastelua. Siinä onkin ollut puuhaa, tuhansia litroja on tullut vettä kannettua kasveille. Onneksi olen saanut myös apua rikkaruohojen kitkentään, monet niistäkin ovat olleet kauniita ja on tuntunut julmalta repiä ne pois.

On ollut myös oppimisen paikkoja, kaikki taimet eivät ole aina lähteneetkään kasvuun toivotulla tavalla. Jokaisella on omat, erilaiset tarpeensa.

Otsikon sanat ovat muunnelma apostoli Paavalin tekstistä Korinton seurakunnalle ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä. Monesti koen, että minun roolini on enemmänkin ollut juuri tuo istuminen ja katselu. Todellisuudessa apostolin sanat kuuluvat: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun.” (1. Kor. 3:6) Vaikka minulla onkin ollut pieni osuuteni istutuksessa ja kastelussa, kasvu on ollut Jumalan siunauksen varassa. Jos joku siemen ei ole lähtenyt kasvamaan, en voi asialle mitään. Minä en kykene antamaan sille elämää. Ilman Jumalan jatkuvaa läsnäoloa ja huolenpitoa meistä ja luomakunnastamme, ei olisi elämää eikä kasvua.

Nöyrä ja suuri kiitos siis siitä, että Jumalamme ja Luojamme ei vetäydy meistä pois, vaan ylläpitää elämäämme ja kutsuu meitä työtovereikseen istuttamaan ja kastelemaan, viljelemään ja varjelemaan.

”Soi Kunniaksi Luojan, nyt virsi kiitoksen,

tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen.

Hän, Isä rakkahasti ain vaalii luotujaan,

ja kaiken taitavasti hän ohjaa tuolta taivaastaan.”

Virsi 462:1

 

Päivi Laalo

rovasti


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja