Mäntsälän seurakunta

Blogit

12.7.2017 8.00

”Opeta, oi Herra, meitä omastamme jakamaan”

Omastaan jakaminen. Tavallaan hyvin helppoa, mutta samalla äärettömän vaikeaa. Sanotaan, että isossa perheessä kasvaneet osaavat jakaa asioita helpommin kuin esimerkiksi perheen ainokaiset. Kun jakajia on arjessa useampia on, erinäisten asioiden jakaminen varmasti tutumpaa. Ruokaa täytyy ottaa sen verran että siitä riittää kaikille, samoin jälkiruokaa, kaikki eivät pääse samaa aikaa suihkuun tai vessaan ja jos perheessä harrastetaan paljon, niin kaikkien menot täytyy sovittaa yhteen. On paljon asioita, joista täytyy selvitä yhdessä sopimalla. Toisaalta, jos kaikki pitää aina jakaa, niin silloin myös helppo oppia pitämään kiinni kynsin ja hampain siitä minkä on omakseen saanut. Liiastaan on usein helpompi jakaa kuin omasta vähästään. Jos karkkipäivän karkit on jaettu tasan, niin pystytkö tarjoamaan omasta osastasi vielä muille? Jakaminenhan tapahtui jo. Tai jos tänään ei ole sinun vuorosi ulkoiluttaa koiraa, mutta joku sitä sinulta silti pyytää, niin pystytkö antamaan omaa aikaasi? Jos aina lasket palveluksia ja vastapalveluksia ei auttaminen ole pyyteetöntä, silloin se on tehtävien jakamista ja omastaan tiukasti kiinni pitämistä. Eläisitkö mieluummin maailmassa, jossa ystäväsi tai perheenjäsenesi vastaa avunpyyntöösi, että totta kai! Vai sellaisessa jossa aina vaaditaan vastapalvelusta tehdystä työstä. ”Autan sinua, jos sinä…” Et voi vaikuttaa muihin, mutta voit vaikuttaa siihen, miten omaa apuasi tarjoat.

Jakaminen ei aina ole molemminpuolista, voit auttaa ystävääsi ilman, että tiedät saavasi jotain takaisin. Mutta jos auttaminen on usein yksipuolista, on myös hyvä miettiä omia rajoja. Kuinka paljon voin vielä antaa omastani, jotta myös minä jaksan? Olenko minä oikea henkilö antamaan itsestäni tässä tilanteessa? Kenenkään ei tarvitse pystyä ihmeisiin yksin ja jokainen on avunsaannin arvoinen.

Omastaan antaminen asettaa ihmisen haavoittuvaiseen asemaan. Paljastamme silloin jotain itsestämme, annamme osan itsestämme pois. On niitä, jotka käyttävät tätä omaksi edukseen, mutta vielä enemmän on niitä, jotka kiitollisina ottavat avun vastaan. On tärkeä kuunnella toisiamme, joskus apu on vain kuuntelemista ja tukemista, ei tekemistä. Vaatii rohkeutta todella kuunnella mitä läheinen tarvitsee, eikä vain olettaa, mikä hänelle minun mielestäni on parasta. Niin kuin Lahjalaulun (virsi 954) viidennessä säkeistössä sanotaan: ”Näytä, missä apuamme, lahjojamme tarvitaan. Opeta, oi Herra, meitä omastamme jakamaan.”

Iida Pietala

nuorisotyönohjaaja, vs.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi