Mäntsälän seurakunta

Blogit

25.7.2018 8.00

Pienet, suuret kohtaamiset

Sanna Ylä-Jussila, kehitysvammaistyön pastori

Hän istui aina hiljaa, naama peruslukemilla, kädet puuskassa. Hän tuli tunnollisesti paikalle, kun aloitettiin oppituntia tai iltahartautta, ja hän teki mitä pyydettiin. Hän nyökkäsi, kun tarkoitti kyllä, ja puisti päätään, kun tarkoitti ei. Ilmekään ei värähtänyt kasvoilla. Sanaakaan ei vaihdettu. Harmaat silmätkään eivät paljastaneet, mitä hänen mielessään liikkui.

Toiseksi viimeisenä rippikoulupäivänä jokin hänessä suli. Hän innostui rakentamaan legopalikoista unelmien kirkkoa parin muun rippikoululaisen kanssa. Istui iltaohjelmassa rinkiin, kun pelattiin tyynyformulaa. Leirin lopuksi kysyin, saanko halata. Sain vastaukseksi pienen nyökkäyksen. Halasin.

En tiedä, risteävätkö polkumme vielä joskus. Jaoimme pienen matkan elämää: hän rippikoululaisena, minä riparin opettajana. Uskon, että me kumpikin jätimme jäljen toisiimme. Toivon, että hänen kokemuksensa rippikoulusta olisi se, että hänellä oli siellä tilaa olla omana itsenään. Hänet hyväksyttiin, otettiin mukaan omilla ehdoillaan. Toivon, että tuo kokemus voisi kantaa elämässä.

Kesän ensimmäisen erityisrippikoulun jälkeen olen miettinyt oman elämäni pieniä, suuria kohtaamisia. Lyhyitä hetkiä, jotka ovat tavalla tai toisella kantaneet minua, ohjanneet elämäni suuntaa. Muistan yliopiston tutkijan, joka käytti kesäisen päivän selvittääkseen sotkuiset gradupaperini ja ajatukseni. Muistan harjoittelunohjaajan, joka otti minut vieraalla paikkakunnalla siipiensä suojaan ja tarjoili raparperimehua pappilassaan. Muistan työterveyslääkärin, jolla oli aikaa kuunnella, kun minulla oli hätä.

Näissä elämän pienissä, suurissa kohtaamisissa minä tunnen jotakin ihmistä suurempaa: pyhän hipaisun. Jumalan hellää läsnäoloa sinun kesääsi ja elämääsi!

Sanna Ylä-Jussila

kehitysvammaistyön pastori


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja