Mäntsälän seurakunta

Blogit

22.8.2018 8.00

Pieniä hetkiä

Jouko Mäkinen, nuorisotyönohjaaja

Luin muutama päivä sitten erästä valtakunnallista sanomalehteä. Silmiin pisti juttu viidenkymmenen vuoden takaisesta tapahtumasta. Jutussa kerrottiin kuinka Apollo 8 astronautit ikuistivat värifilmille kuun takaa nousevan planeetta maan. Huikaisevan kaunis sininen planeetta teki heihin lähtemättömän vaikutuksen. Yksi astronauteista sanoi: ”Kun katsoin maapalloa, en nähnyt rajoja, en selkkauksia.” Edelleen tuo kuva ”earthrise” on hyvin puhutteleva.

Tavallisen ihmisen osa on katsella planeetta maata paljon lähempää. Jo näkyvät rajat ja selkkaukset. Ihmisen jättämä jälki ei ole aina kaunista katseltavaa.

Vaikka näin on, ympärillä oleva Luojan luoma luonto on meitä hyvin lähellä. Sain taas kerran ihmetellä tätä monessa tilanteessa heinä-elokuun vaihteessa. Vaellusrippikouluryhmän määränpää oli kaukana, yli tuhannen kilometrin päässä kotoa, mutta heti ensi kilometreillä sattui ja tapahtui. Bussin kuljettaja pysäytti auton muutaman kilometrin ajon jälkeen. Fasaani se siellä seisoi keskellä tietä paimentaen isoa poikuettaan yli tien. Kun kaikki kahdeksan poikasta olivat päässeet tien yli, fasaani väistyi, ja oli meidän vuoro jatkaa matkaa.

Leirikeskusvuorokausien jälkeen tehtiin kolmen vuorokauden tunturivaellus lähimaastoon. Yritimme olla jättämättä jälkiä. Kuinka siinä onnistuimme, jää muiden arvioitavaksi. Ajattelen, että avarat maisemat jättivät jokaiseen lähtemättömän jäljen.

Hyräilin itse monta kertaa laulun sanoja, ”Niin huikea taivaasi on, niin ääretön, niin rajaton. Niin pienenä käsiisi jään sun ihmeitäs ylistämään.” (Löytty/Kaskinen)

Jouko Mäkinen

nuorisotyönohjaaja


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja