Mäntsälän seurakunta

Blogit

26.4.2017 8.00

Rakkaudesta ja kutsumuksesta

Luin äskettäin Mart Laarin kirjoittaman kirjan ”Viron suuret rakkaustarinat” (Eesti suured armastuslood). Siinä oli lyhyesti kuvailtu sadan virolaisen parin yhteisen taipaleen pääpiirteet. Jokainen kertomus oli omanlaisensa, mutta myös puitteet rakkaustarinoille olivat hyvinkin erilaiset. Aika Venäjän tsaarin alaisuudessa, itsenäistymisen ja Viron vapaussodan myrskyiset ajat, itsenäisyyden aika ennen toista maailmansotaa, kyyditykset, pakolaisuus  ja Neuvostoliiton miehityksen aika antoivat kehykset, joissa ihmiset elivät, rakastivat, tekivät työtä ja kuolivat. Joskus maata ravisuttaneet myllerrykset yhdistivät pareja, enimmäkseen kuitenkin erottivat.

Monet kirjan ihmisistä ovat vaikuttaneet hyvinkin vahvasti myös koko Viron valtion ja kansan vaiheisiin. Ymmärsin, että heillä oli todella vahva tietoisuus omasta kutsumuksestaan.  Joskus mainittiin, että joku oli purkanut kihlauksensa ymmärrettyään, että toinen osapuoli ei jaa samaa kutsumusta. Minua jäi mietityttämään se, kuinka monia kirjassa kuvailtuja sotilaita luonnehdittiin näin: ”Hän oli ennen kaikkea sotilas.” Se tarkoitti, että valintoja tehtäessä kutsumus, sotilaan velvollisuus maataan kohtaan oli aina ensimmäisellä sijalla. Tunsin heitä kohtaan suurta kunnioitusta – ja samalla surin uhrauksia, joita he ja heidän rakastettunsa joutuivat tekemään.

Kutsumustietoisuus ei ole tänäkään päivänä kadonnut. Siitä vain ei puhuta kovin paljon. Puheemme on muuttunut kovin minäkeskeiseksi. On ihan oikein kiinnittää huomiota myös omiin tarpeisiin. Silti uskon siihen, että jos saamme olla jossakin yhteisessä, tärkeässä asiassa mukana, tuo se elämään paljon mielekkyyttä. Ihmistä ei ole luotu elämään vain ja ainoastaan itsensä kanssa ja itseään varten. Kutsumus ei suinkaan aina tarkoita elämänsä uhraamista. Se tarkoittaa tietoista ja määrätietoista työtä tavoitteeseen pääsemiseksi.

Kutsumukseen liittyy aina myös vakava kysymys: Mikä on niin suuri asia, että olisin valmis joka tilanteessa asettamaan sen etusijalle? Mihin minä olen valmis sitoutumaan? Näin pääsiäistä kohti kulkiessa olen miettinyt paljon Jeesuksen kutsumusta: Jumalalle on selvää, mikä on niin suuri asia, että sen takia kannattaa uhrata vaikka henkensä: Ihmisen pelastaminen, Jumalan ja ihmisen välisen suhteen ehjäksi tekeminen. Se tehtävä oli Jeesuksella koko ajan etusijalla. Jeesuksen elämä on valtava rakkaustarina, jonka toisena osapuolena olemme sinä ja minä. Jumala on sitoutunut meihin. Mitä se tarkoittaa meille tänään?

Titta Hämäläinen

nimikkolähetti, Viro


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja