Mäntsälän seurakunta

Blogit

18.10.2017 8.00

Rakkaus ei unohdu

Tarja Meijer, varhaiskasvatuksen pappi

Istuin lähes satavuotiaan isoäitini vieressä ja mietin, muistaako hän enää minua. Juttelimme niitä näitä, kunnes hän yhtäkkiä kysyi: ”Etkös sinä osaa vähän laulaa?” Ja niin sitten aloin laulaa tuttua virttä. ”Vielä yksi”, hän pyysi kerta toisensa jälkeen. Pian lauloimme yhdessä, ehkä kymmenen virttä. Hän muisti kaikki ne virret, jotka häntä olivat tavalla tai toisella koskettaneet. Luulen, että hän jollain tavalla ja tasolla muisti myös minut, löysimmehän yhteisen sävelenkin.

Tämän kohtaamisen myötä mieleeni palautui eräs haastattelu yli vuoden takaa. Tuolloin 63 vuotta naimisissa ollut rouva Tellervo Koivisto kertoi itsestään ja miehestään presidentti Mauno Koivistosta, heidän kohtaamisestaan ja yhteisestä elämäntaipaleestaan, heidän elämänsä merkittävistä asioista ja asioiden muistamisen vaikeudesta vanhemmalla iällä: ”Aina olemme muistaneet sen missä ja koska tapasimme.” (Kotiliesi, 16.5.2016) Vaikka monet asiat vuosien varrelta olivat jo unohtuneet ja haalistuneet, ne tärkeimmät säilyivät sydämessä. Minäkin tunsin isoäitini vierellä, että rakkaus ei unohdu. Rakkauden kosketus, sen piirtämä muistijälki, pysyy ihmisessä käsittämättömällä tavalla ja tasolla. Vaikka rakkauden lähde ei enää edes olisi fyysisesti tai henkisesti lähellä, on hän läsnä salatulla tavalla. Vaikka hän saattaa olla jo poissa, on hän läsnä.

Jumalan rakkaus jätti jäljet Kristuksen ruumiiseen ristillä, sillä hän kuoli rakkaudesta – syntiemme tähden. Kristuksen haavat muistuttavat Jumalan suuresta rakkaudesta. ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Luuk.10: 27) Rakkauden kaksoiskäsky on myös lupaus: kun luotan ja turvaan Jumalaan, varjelee hän sydämeni, sieluni ja ruumiini – minut kokonaan. Jumalan rakkauden kosketus jättää ihmiseen jäljen, joka ei unohdu. Salatulla tavalla hänen rakkautensa on ja pysyy, vaikuttaa, luo hyvän ja kestävän perustan koko elämälle. Jeesus muistuttaa myös lähimmäisen ja oman itsen rakastamisen tärkeydestä, sillä rakkaus ei unohdu. Jokainen tarvitsee rakkauden kosketusta, sen jättämiä muistijälkiä elämäänsä.     

Lauloimme isoäitini kanssa vielä virren: ”Tule kanssani Herra, Jeesus… Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan.” Virren sanat ja sävelet olivat piirtyneet syvälle sydämeen. Ne muistuttivat meitä siitä, että Jumala on turvamme tänään, huomenna ja iankaikkisesti.


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi


Nimimerkki
Otsikko
Kommentti *
Älä täytä
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei kommentteja