Mäntsälän seurakunta

Blogit

26.4.2017 8.00

Selfieitä ja tykkäyksiä

Joskus Tallinnan vanhassa kaupungissa liikkuessani viihdytän itseäni sillä, että yritän arvata ihmisten kansallisuutta tai edes maanosaa, josta he tulevat. Tunnustan että leikissä on monta heikkoa kohtaa – kuka tahansahan voi olla peräisin mistä tahansa ulkonäöstä riippumatta. Mutta siinä on oma viehätyksensä. En niinkään tarkkaile ihmisten ulkonäköä kuin sitä, kuinka he käyttäytyvät. Erityisesti huomioni kiinnittyy siihen, kuinka monella eri tavalla voi ottaa valokuvia ja poseerata kameralle. On maita, joissa on totuttu tekemään missiposeeraus vaikka sitten verkkareissa ja tennareissa ja iloitaan siitä, että ollaan kuvan keskiössä. Ja on maita, joissa ollaan lähinnä kiusaantuneita kameran osoittamasta huomiosta ja kuvattavan ilme sanoo ”ota nyt nopeasti se kuva...”


Tähän kirjavaan valokuvauskulttuuriin on nyt lisääntynyt uusi ulottuvuus: selfiekepit. Niitä ei voi yhdistää vain yhteen kansallisuuteen, ja niitä kantavat mukanaan myös paikalliset. Se on varsin mielenkiintoinen ilmiö, joka on syntynyt käsi kädessä sosiaalisen median kanssa. Täällä on sanonta ”sinulla on instagram, olet siis olemassa”. Tarvitsen siis kuvia itsestäni, jotta voin olla olemassa. Facebook, instagram jamitänäitänyton ovat luonnollinen jatkumo tässä itsensä tuotteistamisen kulttuurissa, joka jatkaa voittokulkuaan. Totta, sosiaalinen media on usein paras foorumi saada äänensä kuuluville. Mutta se on myös monille kanava  saada huomiota ja hyväksyntää. Olen miettinyt, jääkö se tarve muuten tyydyttämättä?


Olen tässä kaikessa mukana, tahdoin tai en, enkä voi edes esittää ulkopuolista. Silti entisenä syömishäiriöisenä peiliintuijottajana yritän pitää näkökulman selkeänä ja välillä kysyä: Kumpi on tärkeämpää, se miltä näytän vai se, millainen olen luonteeltani? Kumpi on tärkeämpää, se, kuinka moni tykkää minusta netissä vai se, kuinka monen kanssa olen kaveri tosielämässä? Haluan muistaa, että elämä ei ole kilpailua tykkäyksistä vaan kilpailua toinen toisensa kunnioittamisessa. Ja kaikkein tärkein kysymys on, kuinka oppisin katsomaan itseäni ja auttaisin toisiakin katsomaan itseään Luojan silmin. Uskonko todella todeksi esimerkiksi tämän Jumalan sanan: ”Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.” (Sef.3:17) Uskotko sinä?


Titta Hämäläinen

nimikkolähetti, Viro

 


Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi